Arvojohtaminen, arvot, eettisyys ja ammatillisuuss

Maanantai 26.10.2026 klo 18.33 - Ulla

Iltapäivää

Tänään ajattelin pohdiskella suoraan syvään päätyyn meneviä asioita. Omat kokemukset ja opinnot resonoivat aiheeseen ja toisaalta myös kokemukset siitä, millaisilla asioilla arvojohtamista voidaan ylläpitää tai sanoittaa arkeen? Mitä se edellyttää, että voimme puhua toimivamme arvojohtamisen puolestapuhujina... vasta Suomessa valittiin vuoden 2026 arvojohtaja, Sally Leskinen, Etelä-Karjalan hyvinvointialueen johtaja Palkitsemisperusteluissa korostuvat Leskisen luottamukseen, kunnioitukseen ja yhteisöllisyyteen perustuva johtaminen sekä johdonmukainen ja ihmislähtöinen johtamistapa yhteiskunnallisesti tärkeällä ja haastavalla toimialalla. Todella hienoa.Olen ollut parikin kertaa kuulemassa hänen puheenvuorojaan ja se lämminhenkinen tapa, miten hän puhuu johtamisesta ja johtajuudesta oli erittäin mukavaa kuultavaa. Hän johtaa joukkoajaan edestä ja se onkin itseasiassa tärkeää johtamisessa. Oletko johtamisen ytimessä henkilöstön kanssa vai johdatko etäältä? Syntyykö kokemus Me vai onko se Te ja minä. 

Mitä se arvojohtaminen on? Itse ajattelen sen olevan tietyllä tavalla hyvejohtajutta, joka perustuu oikeudenmukaiseen kohteluun ja toista arvostavaan kohtaamiseen. Olen joskus törmännyt tilanteeseen, jossa edestäpäin kaikki näyttää olevan kunnossa, yhteistyö toimii, yhteisiä pelisääntöjä arvostetaan ja samaan aikaan toisaalla toimintaa kritisoidaan ja jopa henkilöön käyvää keskustelua käydään kriitisessä mielessä. Sellainen tilanne saa pohtimaan, mistä oikeasti on kyse ja millaista todellisuutta, kuitenkin viestimme? Millaisilla keinoilla pyrimme päämäärään ? Miten luottamus rakentuu tällaisesta? Koska luottamus siihen, että johdamme samaan suuntaan, on keskeistä, se on tekemisen ydintä. Se rakentuu yhteisjohtamisesta, yhteisistä arvoista ja yhdessä tekemisestä.

Kriittisyydellä tässä tarkoitan sellaista kriittisyyttä, jonka myötä tulee ilmeiseksi jopa epäammattillisuus, joskus myös vahvasti epäkollegiaalisuus. Kriittisyys itsessään on myös osa hyvää johtamista ja arvokasta itsessään, koska sellaisen dialogin kautta kehittyminen mahdollistuu ja päästään arvostavaan keskusteluun erilaisten ilmiöiden kanssa ja aidosti kehittämään näkökulmia.

Tänään myös kuulin yhdessä yhteydessä määritelmän "työyhteisössä tuulettaminenkin tulee olla ammattillista"- todella tärkeä nosto, koska useinhan me kuulemme työssä esimerkiksi, että käyttäydyin noin, koska olen tällainen, kuuluu persoonaan. Millaisilla keinoilla me vosimme yhteisöjämme kehittää? rohkealla keskustelulla ja reflektiivisellä oppimisella, varaamalla aikaa nimenomaan keskusteluun siitä, millaista työmme on ja miten eettisyys siinä näyttäytyy? Mistä meillä tunnistaa, että arvot ohjaavat työtämme? Mitä se on minun arjessani?

Voimmeko yhdessä kehittää oman työn eettisyyttä ja sen vahvistumista, jossa toimimme aina hyveetiikan ja samalla velvollisuusetiikan mukaan? Terveydenhuoltoa usein molemmat näkökulmat ohjaavat.

Vastaukseni on kyllä, se edellyttää aitoa puhetta johtamisesta, aitoa kohtaamista ja yhteistä tahtoa samaan suuntaan. Se ei tarkoita, että emme ole yhtä kriittisiä omiakin johtamisentapoja kohtaan, eikä sitä, että käytämme asemaamme jotenkin omien tarkoitusten eteenpäinviemiseen. Arvojohtaminen minulle on ennenkaikkea avointa ja rakentavaa vuorovaikutusta, dialogisuutta. Se on edestä johtamista ja rinnalla kulkemista, se antaa tilaa inhimilisyydelle ja yhteiselle keskustelulle. Olkoon tämä osa 1, jatkan tässä opintojen edetessä uusilla pohdinnoilla, Arvojohtamisesta.

Iloa viikkoosi

yt. Ulla 

Johdettava ja Johdettavat

Perjantai 16.10.2026 klo 18.21 - Ulla Palomäki

Uratarinani uuteen arkeen

Diakin opinnoissa aika alkuvaiheen asiantuntijatehtävänä, oli kirjoittaa oma uratarina ja analysoida, mitä ja miten? miksi juuri tässä ja mitkä ovat olleet oman uran kohokohdat. Tehtävä oli mieluisa, koska aina olen uskonut siihen, että historia tulee tunnistaa ja tuntea, jotta voi mennä uutta kohti. Historiaan ei kuitenkaan ole hyvä jäädä olemaan.

Agendana oli viisi näkökulmaa

1. Haaveet

2. Eteneminen

3. Mahdollisuudet

4. Oppimisen ilo

5. Tässä ja nyt

Tarina kertoo, että jo hyvin pienenä olen sanonut, että minusta tulee isona sairaanhoitaja. Joskus teininä muistan tästä myös ajatelmia ja kokemusteni kautta, välittäminen ja huolenpito ihmisestä ohjasi palavasti ajatuksiani. Ensimmäinen kesätyöni oli hoitoapulainen ja muistan vieläkin, kuinka ensimmäinen oma palkka tuntui mahtavalta, se oli hieno tunne.

Olen jo aiemminkin tuonut esille, että kuulun heihin, jotka opiskelevat aina, koko työurani, vaihe vaiheelta ja asia kerrallaan. Vuosissa jos laskisi, niin aika paljon niitä on...Opiskelu on ollut minulle ikäänkuin polttoaine, voimia antava eteenpäin viejä. Uusi tieto, sen soveltaminen työkontekstiin ja onnistumisen kokemukset ovat tehneet minusta muutoksia eteenpäin vievän ja kehittäjän. Tämän päivän sanoilla muutosjohtajan, mutta tiedän, että välittäminen, kohtaaminen ja inhimillisyys on siinä aina läsnä.

Mahdollisuudet ja oppimisen ilo

...ovat olleet aina siinä edessä, mahdollisina, kunhan vaan on tarttunut kiinni. Ei aina ehkä juuri niin suoraan, mutta kuitenkin toteutuneet toista kautta. Niihin on vain pitänyt tarttua ja pitää niistä kiinni.

Vaikka hyvin pitkälti koko työurani alkuaikoja lukuunottamatta, olen ollut saman työnanatajan palveluksessa, olen saanut olla mukana lukemattomissa tehtävissä ja kehittämisjutuissa. minua on kuultu ja olen kokenut tulleeni kuulluksi.

Vastaan on aina tullut mahdollisuuksia, sopivia kontakteja ja vastavuoroisuutta. Itseasiassa ne ovat olleet ne merkityksellisemmät asiat, vastavuoroisuus, niin antamisessa kuin saamisessa, yhdessä tekemisessä ja samaan suuntaan katsomisessa.

Tällä kertaa tässä uratarina pohdinnassakin löysin jotain uutta, jota en ehkä ole niin aina tunnistanutkaan ja pysähtynyt miettimnään. Nimittäin, olen aina ollut hyvän johtamisen kohteena, olen ikäänkuin asettunut johdettavaksi, tullut vastaan ja ollut aidosti vastavuoroinen. 

Minut on:

Nähty, kuultu ja kannustettu.

Haastettu, ohjattu ja oivallutettu.

Olen kohdannut yhteisöllisyyttä, osallisuutta ja läsnäoloa.

Ja itse asiassa ne ovatkin hyvän johtamisen tärkeimmät elementit, joita omalla esimiesuralla olen halunnut myös edistää. Huomaankin nyt ajattelevani, kuinka onnekas olenkaan ollut vai onko kysymys ennemminkin siitä, että olen ollut oiva johdettava, omien arvojeni kautta?

Kuinka tärkeää onkin refelektoida minä kuvaa uran eri vaiheissa arvomaailman kautta ja sitä kautta tunnista, minkä osa oletkaan ja mitä tuot mukanasi työarkeen.

Rohkenen jopa antaa neuvon, juuri sinulle, tee sitä mikä on sinulle tärkeää, se on aina mahdollista. Ei ehkä suorinta tietä, mutta sitten toista tietä. Omalla kohdalla se on juuri mennyt näin. Tottakai sinne on mahtunut haasteita ja pettymyksiäkin, jotka siinä hetkessä ovat voineet tuntua isoilta. Kuitenkin ajan saatossa kun katsoo taakse päin, nekin kokemukset ohjaavat ja muovaavat kohti uutta. 

Kivaa viikonloppua juuri sinulle ja minulle. Ilo löytyy ensin omasta toiminnasta, sen jälkeen muista.

yt. Ulla 

Jälki pohdintaan tulin vielä täydentämään. Kun nykyisin niin paljon kuulee huonosta johtamisesta,voiko osana olla keskinäisen vastavuoroisuuden puute? Voisiko siihen pysähtyminen tuottaa parempaa kohtaamista?

Eihän jätetä yksin ketään?

Tiistai 29.9.2026 klo 18.38 - Ulla Palomäki

Hei vaan

Syyskuu alkaa olla ohi,lokakuu alkaa. Nyt jos koskaan on siis virallisesti syksy. No sitten talvi ja taas kevät jne. Tänään minua resonoi moni ajatus,otsikko oikeastaan ohjaa eteenpäin...Eihän jätetä ketään yksin? Ei työssä,ei luottamustoimissa,ei koulussa,eikä päiväkodissa...valitettavasti,meitä suomalaisiako? vaivaa hassu tapa nonseerata kanssa kulkijat. Itseasiassa hyvä syntyy kohtaamisesta,vierellä kulkemisesta ja lähellä olosta,ei ulkopuolelle sulkemisesta. Olen toistuvasti itse ollut viimeisten kuukausien aikana eräässä asiassa paitsiossa,olen kysynyt neuvoa,odottanut vastausta,kysynyt uudestaan ja jopa antanut moitteita...miltä tuntuu. Mutta ei,ihan hiljaista,ei mitään vastausta. Mutta eipä hätiä tekoäly lopulta auttoi tässäkin ( kyllä, ajoittain parjattu Tekoäly 😂, teemmekö siis itsemme tarpeettomiksi?) ja kertoi miten toimia. Lupasin itselleni,että en tästä ärsyynny, tunnustan,tein sen. Koska on muutamia asioita,joiden vuoksi kiusaamis tai nonseeraamiskulttuuri yhteiskunnassa pysyy yllä...se,että ei edes vaivauduta vastaamaan ja huono käytös. Emme me näin rakenna luottamusta tai saa uusiakaan toimijoita mukaan,joka on todella harmi. Nämä kokemukset eivät todellakaan lisää halua vaikuttaa,olla mukana. Vai onko kyse siitä,että kun toimii virtaa vastaan niin se ei olekaan hyvä? 

Mutta,nyt asia on edennyt,ja minulle on myönnetty ero luottamustoimesta,hyvä niin.

Äsken kuuntelin upeaa Satu Taiveahoa TV haastattelusta, ehkä toistan samoja teesejä tavallaan,kyllähän asiat voi harmittaa ja tuntua epäoikeudenmukaiselta,mutta ei anneta sen jäädä olotilaksi. Vaan katsotaan eteenpäin. Tuleen makaamaan jääminen ei ole sen väärtti,kiitos 2009- 2026 ajasta,paljon hyvääkin mahtui vuosiin.

Eihän kuitenkaan jätetä ketään yksin,eihän?

Yt. Ulla

Kohtaamisten ja ajatusten super päivä

Torstai 10.9.2026 klo 18.13 - Ulla

Hei

Voimaantuminen, mitä se sinulle on? Millaisita asioista sytyt? Tänään olin sh päivillä Tajan ständillä, kohtaamassa kollegoita. Aamu alkoi avajaisilla, jossa saimme kuulla aluksi ihanaa musiikkia, sellonsoittaja...yksi soitin, iso tila...mutta niin mykistävä hetki tässä ja nyt. Sellisti ja laulaja Martta Magdalena Valkeus, pysäytti todella yleisön ottamalla tilan ja saamalla kuulijat rauhaan. Niin hieno avaus.

Lisäksi kuultiin sh yhdistyksen pj avauspuheenvuoro, jututettiin vuoden sh joka valittiin keväällä, palkittu vuoden työyhteisö kertoi kuulumiset ja Ihmisen parhaaksi palkintokin jaettiin. Niin hienoja kollegoita, ansaitusti palkittuja ammattilaisia.

Oma rooli oli olla tänään vapaaehtoistyössä Tajan sairaanhoitajien standillä, joka itsessään oli erittäin mukavaa, kivoja kollegoita pysähteli ja juttua syntyi. Kiitos toimiston väki, Kukka ja kumppanit <3

Tapasin myös upeita monen vuoden verkostoituvia ystäviä, sairaanhoitajia, joiden seurassa voimaantuu. Satu T, sanasi sai minut suorastaan liikuttumaan, olen niin samaa mieltä siitä että, kanssasi on aina ollut hyvä ja helppo reflektoida ja kiitos, ihana jos olen voinut sinua tukea urallasi, kaunis kiitos <3, täällä ollaan edelleen,, Mia N, sinua on aina kiva tavata, positiivisuus ja ilo, on läsnä, se jos jokin voimaannuttaa. Päivi K, upea kiintotähtemme, olipa erityisen mukava nähdä, viimeksi kai nähtiin ainakin kaksi vuotta sitten, Anne P ruokajonossa, on aina kiva kun tuttu löytää hetken vaihtaa pari sanaa, kohtaamisen ydin on toisen näkeminen ja sellaiset pärjää pitkälle. Heljä, aamun puheenvuoro oli hyvä ja vahva, siitä pidän. Sirpa L, olipa kiva tavata, ollaan nähty todella pitkän aikaa sitten... yhteinen matka liiton hallituksessa aikanaan sekä muu vaikuttamistyö sairaanhoitajuudessa on niin tärkeää. Maijaterttu, sinä upea vaikuttaja, myös jälleen näkemisen riemua. Myös Anne, toimari,iloa töihin paluuseen, sitten ihan pian, ja pikkuvesseli oli kyllä ihgu. Muutamia muitakin pongasin, ainakin selän näin, ei vain ehtinyt juttusille, Heli N, Saija, Merja ja moni muukin. Ai niin FCG ständillä poikkesin, ja Sanna sekä Emmi, olipa kiva nähdä ja kohtahan me nähdään Oodissa. Ja vielä autolle kipittäessä Kamilla, olipas iloa kohdata, tuu mukaan vaan toimintaan.

Iltapäivästä pitikin kiirehtiä kotiin ja opintojen pariin, tänään aiheena oppari ja niiden aiheet. Diakissa se on hiukan erilainen prosessi kuin mihin aiemmin olen tottunut. Mutta mikä parasta, aiheeni, pitkät työsuhteet HVA alueiden valttikortti - ideana sai selkeän hyväksynnän, sitä kohti siis. Ei puhuta aina tulevista ja lähtijöistä, vaikka tärkeää keskustelua onkin vaan puhutaanhan niistä olevista, ja kysytään, mikä sinun superliimasi työssä on? Tästä tulee kyllä mielenkiintoista.

Näin se on lomautuspäivä 9 alkaa olla taputeltu, vielä huominen ja sitten ensiviikolla lomaviikko.

Vierivä kivi ei sammaloidu...vai miten se meni, ilo sun keskiviikkoon. Ja kiitos Satu T, että muistutit, yhdistyksen juttuihin ja tekemiseen vastaamalla kyllä, saa itselleen elinikäiset mahtavat verkostot, kuten meidät kaikki. Eli jatketaan samalla.

yt. Ulla 

Ihana syksy alkamassa

Perjantai 4.9.2026 klo 11.33 - Ulla Palomäki

Loistavaa syyskuuta, alkavaa syksyä Sinulle

Olen syksy ihminen, rakastan syyskuun viileneviä päiviä, vaikka nyt onkin edelleen ollut niin lämmintä, silti, syksyn haistaa, se tulee ihan pian.

Itsellä on taas tällä hetkellä vapaata, olen lomautettuna 10 päivää, se tuntuu tietysti harmittavalta, mutta toisaalta, kaikin keinoin HVA taloutta pitää tasapainottaa ja jokainen tietysti on siinä tärkeä. Toki pidän vielä viikon lomaakin tämän perään ja lähdemme pereheenä reissuun. Juhlimme mummin 80v päiviä ja montaa muutakin asiaa ja ihan sitä, että olemme yhdessä kokonaisen viikon.

Mutta työhyvinvointiin liittyen, näin vapaalla voi ajan kanssa tehdä asioita. Osallistua koulutuksiin omaehtoisesti, edistää opintojani ja muitakin asioita, joita työ arjessa ei aina kerkeä. Tänäänkin osallistun Suomen pallaitiivisen hoidonyhdistyksen koulutuspäivään, jonka aiheet ovat todella tärkeitä ja ajanhetkeen sopivia monella tavalla. Palliatiivinen hoito ja sen kehittäminen, siitä puhuminen on todella tärkeää ja itseä kiinnostavaa. Opiskeleminen ja osallisuus on minun voimavaroja, joiden kautta saan uutta virtaa ja jaksan työssä, arjessa. Huomenna onkin sitten Suomen kotisairaalayhdistyksen kehittämispäivä, jossa jälleen verkostoidutaan ja keskustellaan tulevista koulutuksista, se taitaa olla ainoita yhdistyksiä, joissa nykyään olen aktiivisesti mukana. Mutta yhdistys työ on hieno mahdollisuus ja antaa kyllä paljon. 

Millaiset asiat sinua voimaannuttaa? On hyvä pysähtyä pohtia omaa jaksamista tukevia asioita ja keinoja, jokaisella varmaan se on erilaista, mutta sitä kannattaa kuulostella. Tosiaan omat YAMK opiskelut alkoivat ja niissä monet aiheet, mutta ennenkaikkea pienryhmät jo tässä ajassa ovat tuoneet uusia näkökulmia ja huikeita keskusteluja. Eri taustoista tuleminen ja eri intresseillä mukana oleminen on parasta kun asioita voi jakaa. Uskon, että tämä matka on varmasti huikea.

Eilen posti toi yllättävän kirjeen, olin v. 25 kuntotuksessa ja siellä ensimmäisen päivän tehtävä oli kirjoittaa itselle kirje, joka sitten loppujaksolla saadaan lukea uudelleen. No kirjeet jäivät siellä jakamatta, mutta nyt ne tuli postitse luettavksi. Ihan mukava yllätys, en tosiaan edes muistanut tuota, reilu 1,5 vuoden takaa. Kirjeessä oli kivoja asioita minulta minulle..."olet mahtava ja tärkeä, hienoa että tavoistasi poiketen teit pienet tavoitteet (usein voivat olla maailmaa syleileviä :D) ole ylpeä siitä missä olet, arvosta sinua, nauti elämästä, iloitse ja suhtaudu asioihin edelleen positiivisesti" - melkoiset terveiset, mutta olipa mahtava lukea ja huomata, että kyllä,nämä mä pidän. Kiitos siis Eveliina siellä Kaiasan kodilla.

Näillä ajatuksilla edetään syksyyn, oikein hyvää sellaista myös sinulle, hymyillään, löydetään hyvä ja nautitaan arjesta.

yt. Ulla 

Politiikan spämmi vielä,Elokuuta ja uusia juttuja

Lauantai 22.8.2026 klo 20.54 - Ulla Palomäki

Hei kaikki

Lomat meni ja töissä jo pari viikkoa,no kaikkihan jatkuu siitä mihin jäi. Pari asiaa kuitenkin minusta,olen ollut politiikassa aktiivisesti mukana vuodesta 2009,mutta nyt se jää taakse. Olen pyytänyt eroa kaikista luottamustoimista,monestakin syystä. Mutta ehkä se itselle tärkein,tunne,että kaikki on jo annettu ja kiitos,ei nyt enää. Olisi pitänyt pitää kiinni omasta päätöksestä jo edellisissä vaaleissa,mutta nyt,valitettavasti kesken kauden...riittää. No mitä jäi käteen,viimeisin 10 x sydän emoji,ei muuta...ja se ehkä varmisti tämän päätöksen. No mitä sain? Paljon kokemusta,ymmärrystä,ison kuvan näkemistä ja politiikka tuttavia,ehkä jatkossa kansalaisena on hyvä kysyä,muistatko mua,ajattelin kysyä,että miten tää...tai sitten nautin vaan kuntalaisena olemisesta. Oonko katkera? En missään nimessä,kiitollinen monista asioista,ehkä hiukan, tunnen haikeutta siitä,että kun sä jäät varasijalle,sä olet ikäänkuin  siellä jossain,mukana mutta ei mukana...toki osallisuus on paljon myös itsestä kiinni, ei sillä. Ellei tunnetta ole,se on sitten niin. 

No miksi jätin politiikan? Se ei enää anna,eikä itsellä ole paljoa,silloin on hyvä antaa muiden jatkaa. Se on niin tärkeää,eikä usko ideologiaan mihinkään hävinnyt,mutta rohkeutta on myös antaa tilaa muille, aika monen jo iän ja arjessa kiinni olemisen sijaan,kannattaisi miettiä...lähdenkö pysty päin vai roikunko vaan mukana,sitä suosittelen. Oma päätös syntyi pitkän harkinnan jälkeen, eikä minua asiassa kysynyt kuin yksi henkilö,että jatkaisitko? No,se kertoi kesän osalta riittävästi.

Mutta,jos haluat vaikuttaa,mene mukaan,etsi oma genre ja muuten,tehdään tilaa nuoremmille kukin, vuorotellaan osallisuutta ja taataan sillä jatkuvuus.

Kiitos ja kumarrus 2009-2026 Tuusula,matka jatkuu.

Koulu alkoi,toinen YAMK Työelämän eettinen ja kestävä kehittäminen ,sitä tarvitsen,vielä muutama vuosi työn maailmassa...

Yt. Ulla 

Arki alkaa

Lauantai 8.8.2026 klo 11.22 - Ulla Palomäki

Hei kaikille

Lomat on pidetty ja arki alkaa itsekullakin, vähitellen elokuuta edetään. Itsellä työt alkaa maanantaina ja ehkä, pisin koskaan ollut loma on takana päin. Loma oli mainio ja eniten iloitsen kyvystäni, päästää asioista irti, siinä onnistuin erinomaisesti. Aina ei ole ollut niin, vaan olen joutunut opettelemaan tämänkin asian itseni kanssa,ja siis iloitsen uuden oppimisesta. 

Kuitenkin uusia juttuja näköpiirissä ja kaikenlaista entistäkin. Olen mukana parissakin yhdistysjutussa ja niiden osalta kehittämispäiviä tulossa, uuden vuosikellon suunnittelua ja ajankohtaisiin asioihin vaikuttamista siis. Heti ensilauantaina jo helsinkiin päiväksi, pohtimaan uutta. Lisäksi elokuussa alkaa opinnot ja ensimmäiselle kurssillekkin jo olen ilmoittauitunut, Arvojohtamisen kokonaisuutta tulossa. Tosiaan aloitan DIAK:ssa YAMK opinnot työelämän eettinen ja kestävä kehittäminen, ja ei niinkään opintoaihe vaan ylipäänsä se, että lähden vielä opisklemaan on herättänyt hämmenystä monissa. Itse olen todella ylpeä siitä, että pääsin mukaan haun kautta, ja että tekemäni motivaatiovideo sekä tutkimusmenetelmien analyysi vakuuttivat pisteytyksessä. Ja koska itsellä vahva työnohjaaja tausta sekä - sovittelu koulutus, koen työelämän kestävän kehittämisen erittäin ajankohtaiseksi. Haluan olla vaikuttamassa sen kehittymiseen ja jos voin uusia näkökulmia tunnistaa, on se mahtava juttu. Se että tietyn ikäisenä tai tietyn taustan jo omaavana saa muut hämmästelemään, on myös mielenkiintoista, koska itse ajattelen juuri siten, että tunne ja halu, on se tarve jota jokainen yksilöllisesti tarvitsee. Ja itselle se on koko työuran ollut tarve uudistua ja haastaa esimerkiksi omia ajatuksia. Yhtälailla kun, asioiden muuttuminen edellyttää näkökulman vaihtamista, josta olen aiemminkin paljon puhunut sekä kirjoittanut.

Näissäkin opinnoissa on opinnäytetyö ajankohtainen jo heti alkuvaiheesta asti, tällä hetkellä itseä kiinnostaa ns. pitkät työurat. Meillä puhutaan paljon vetovoimatekijöistä sote alalla mutta ehkä vähemmän pitovoimasta. En usko siihen, että vain palkka tai omat vaikutusmahdollisuudet työaikaan saa ihmiset pysymään, vaan olisi mahtava tunnistaa niitä kyvykkyyksiä, joita pitkissä työurissa on. Resonoiko tämä sinulle? Oletko pohtinut asiaa itse? Itsekkin olen viihtynyt saman työnantajan palveluksessa vuosia (tavallaan, kaupungilta hyvinvointialueelle) ja pohtinutkin joskus, että miksi? Ainakin työn vaihtelevuus,mahdollisuudet kehittää ja haastaa itseä sekä tietenkin vaihtuvat työtehtävät, ovat sellaisia asioita. Ja tunnistan myös, että oma kiinnostus ja innostus työelämää kohtaan on merkittävä asia, pitää olla halua myös itsellä uudistua. Onko ne tällaisia asioita muilla? en tiedä ja voiko niitä jotenkin vahvistaa, jos on, en tiedä sitäkään. Joten tätä olisi hyvä tutkiskella lähemmin.

Tosiaan, kun lomat on pidetty ja työhön paluu koittaa, olen myös pysähtynyt uutisiin siitä, että läheskään kaikilla ei ole sitä lomaa tai työpaikkaa mihin palata. Se jos jokin on monella tavalla huolestuttavaa, meillä on suuret työttömyysluvut tällä hetkellä. Murros työnmaailmassa on todella suuri ja ns. vanhat ja uudet tarpeet ei aina välttämättä kohtaa. Lisäksi tiukka talous lisää vielä ihmisten sietokykyä pärjätä ja voi tuottaa monenlaista lisähuolta. Niin taloudellista kuin terveydellistäkin, ja siihen tulisi myös osata varautua. 

Toivottavasti tilanne korjaantuu loppuvuotta kohden ja ihmisten tarpeet kohtaavat jälleen arjessa ja työssä, siksikin isossa kuvassa työelämän tutkiminen on mielenkiintoinen asia. Yhtä lailla se vaatii meiltä ihmisiltä ihan uudenlaista suhtautumista työnmaailmaan ja siihen liittyviin haasteisiin, sekä varmasti myöskin uusien taitojen oppimista. Pelkkä työtarpeiden muutos ei ole ainoa asia, vaan myös työhön suhtautuminen ja työntekemisen kyvykkyys meillä jokaisella edellyttää pysähtymistä tässä ajassa.

Näillä ajatuksilla siis kohti työpäiviä ja alkavia opiskeluja, odotan jo innolla sitä.

Kivaa elokuun alkua ja ai niin, koulut alkaa viikolla, ajetaanhan sen mukaan maailmalla.

yt. Ulla

Terveisiä lomalta

Torstai 23.7.2026 klo 18.45 - Ulla Palomäki

No hei

Nyt on lomaa kohta kolme viikkoa takana ja kyllä,se on tehnyt tehtävänsä. Tuhansia kilometrejä ympäri Suomen,huikeita maisemia,nähtävyyksiä, hyvää ruokaa ja seuraa,ja kertaakaan ei arki tai työ ole mieltä pohditattunut. Entistä enemmän fiilistä tässä ja nyt ja itsensä lukemista...oppimista,tunnistamista ja hyväksymistä,myös kriitisesti. Samalla oivaltanut asioita,miten ystävyys,työ ystävyys,kaveruus...mikä merkitsee ja mitä, hyväksymistä erilaisuudesta ja samanlaisuudessa...ihana,että olette,ihan jokainen. Eilen parhaan työ ystävän kanssa aseteltiin palikoita,kiitollinen siitä. .Huomenna Savonlinnaan,ooppera ilta ja yhteistä matkaa parhaan ystävän,kaverin,tutun ja tyypin kanssa. 

Loman loputtua,uusia juttuja,uudella toistolla,aitoutta ja oivaltamista,ensin itsestä ja sitten muualta. Mutta hyvin Maltan vielä odottaa,tavataan elokuussa 

Iloisin terveisin Ulla

Terveisiä lomalta

Torstai 23.7.2026 klo 18.44 - Ulla Palomäki

No hei

Nyt on lomaa kohta kolme viikkoa takana ja kyllä,se on tehnyt tehtävänsä. Tuhansia kilometrejä ympäri Suomen,huikeita maisemia,nähtävyyksiä, hyvää ruokaa ja seuraa,ja kertaakaan ei arki tai työ ole mieltä pohditattunut. Entistä enemmän fiilistä tässä ja nyt ja itsensä lukemista...oppimista,tunnistamista ja hyväksymistä. Tämä on oikea suunta.

Loman loputtua,uusia juttuja,uudella toistolla,aitoutta ja oivaltamista,ensin itsestä ja sitten muualta. Mutta hyvin Maltan vielä odottaa,tavataan elokuussa 

Iloisin terveisin Ulla

Heinäkuu

Lauantai 4.7.2026 klo 7.29 - Ulla Palomäki

Hei

Jäin lomalle eilen,tässä pohdiskelen miltä se tuntuu? Odotetulta?Helpottavalta? Haikealta? Hämmentävää...se ehkä on se päällimmäinen tunne. Melkoinen kevät,koko vuosi ja viime viikot,"maailma piti saada valmiiksi" - ajattelu ja samaan aikaan,jotain jäi varmasti tekemättä? Kokeeko jotain samaa kun loma koittaa? Huomaan,että joka vuosi tämä toistuu ja joka kerta,alkuun on fiilis,että voi ei...kunnes muutamia päiviä menee ja pääsee moodin.

Me monet teemme aina saman kaavan mukaan,kohta huomaan ajattelevani tekemisiäni hyvinkin kriittisesti,alan pohtimaan,miltähän tuo tuntui tai tämä? Olikohan sitä tai tätä?jne. Työelämä on kovin kiivastahtista,vaativaa ja isoja asioita tapahtuu tiheään. Työhön kuuluu tunteita,isoja ja pieniä asioiden rinnalla ja itse asiassa ne,ovat sitä mikä kuormittaa eniten. Tästä syystä itse nykyisin käyn näitä fiiliksiä läpi,jotta oikeasti loma moodi valtaa mielen. Tekemällä parhaani,voin saavuttaa mielenrauhan,tietäen ja hyväksyen,että kaikki ei aina ole samaa mieltä. Se kuuluu myös johtamiseen ja työhön.

On niin tärkeää käydä vuoropuhelua yhteisöissä ja sanoittaa ääneen mitä ja miksi? Toivomalla,että se lisää yhteistä ymmärrystä ja että jokainen pysähtyy miettimään omaa rooliansa ja tehtäväänsä,kantaa siitä myös vastuuta. Itse huomaan eniten kuormittuvani siitä,että näen,ettei niin tapahdu. Ja väsyneenä,loman lähellä se korostuu.

Sain myös hyvää palautetta,että haastavissa ajoissa olen tukenut,ollut läsnä, ja tiedän monien ajattelevan samoin itseni kanssa. Se epävarmuuden tunne pitää vain sietää ja hyväksyä,se kertoo mielestäni inhimillisyydestä kaikkea kohtaan. Mikään työ tai aika,ei ammattilaisilta sitä saisi viedä pois. Joten siis,ajattelen,tunnen,tiedän,luotan ja kirkastan ajatukseni,kohti lomaa. Teethän sinäkin niin,jos ajattelet samoin. Hyvää kesää Sinä

Ai niin,hyvää nimipäivää minä ♥️

YT. Ulla 

Loma lähellä, loistava työelämäkö?

Lauantai 27.6.2026 klo 10.05 - Ulla Palomäki

Hei vaan

Niin on kesäkuu jo pitkällä ja itselläkin loma aika lähellä, vielä viisi työpäivää ja sitten viisi ihanaa viikkoa lomaa. Ja kylläpä sitä onkin odottanut, ei sillä, työssä tapahtuu ja kaikenlaisia uusiakin juttuja on tullut vastaan, ja mikä parasta, huikeiden kollegoiden kanssa tekemässä arkea. Mikäs siinä.

Mikä on ollut tässä alkukesässä sitä erilaista, on ennenkaikkea omassa itsessä tapahtuneet muutokset, ammatillisuuden kasvu uuteen tehtävään sekä myös se, että on melko selkeä kuva omasta tekemisestä ja siihen kohdistuvista odotuksista.

Olenkin miettinyt sitä, kuinka valmiita olemme antamaan uudelle tilaa? aikaa perehtymiselle? tai sille, että jonkin aikaa mennään epävarmuudessa? Valitettavsti työn kiire maailma nykyään tuppaa myös vähentämään epävarmuuden sietämistä ja sivusta seuranneena erilaisia keskusteluita ja kokemuksia, voi olla että meillä ammattilaisilla on pysähtymisen paikka. Monet alalle tulevat voivat olla jo ihan aikuisia ja kenties uranvaíhtajia, tai nuoria, joille ei vielä edes kesätöistä ole syntynyt kokemusta, koska aika tavallista tuntuu olevan, että alle 18 v. ei kesätöitä saa. Tästä syystä opinnot voi jo olla aika pitkällä tai jopa valmiita, mutta varsinaista kokemusta työstä ei ole. Ja kun arki on kiirettä "melkein valmis" hoitaja, ajatellaan olevan jo "vanha tekijä". Ja niinhän se ei tosiaankaan ole.

Tunnistan myös sote alan epäavarmuuden lisänneen sitä, että resilienssi sietää sitä voi olla aika vähäistä. Mutta yksikin ei toivotuksi kollegaksi leimaaminen tai huonon kokemuksen saava kesätyöntekijä on valtava menetys alallamme. meidän pitäisi erityisesti nyt tässä vaikeassa ajassa osata ottaa joka tulija vastaan siten, että hän tulee uudestaankin. 

No miten? Kun aina on "kiire" ja aina on sitä tai tätä jne.? Sanoisin että hyvällä kohtaamisella ja myötäelämisen kokemuksella. Entäs jos tuossa olisin minä? Mitä toivoisin kollegoilta?

Alalla oleva "maine" saattaa olla myös alalla syntyvää, vai mitä ajattelet?

Kollegiaalisuus on arvo, josta on syytä pitää kiinni, sitä on syytä vaalia ja jopa korostaa, monessa mutkassa. "Kiire"- tilanteissa pari työskentely, avoin keskustelu ja ohjaaminen on huomattavasti tuloksellisimpia kohtaamisia, kuin se että oletetaan, että tulija osaa jo.

Tähän toivoisin jokaisen kiinittävän huomiota omassa työssään. Itse olen saanut viimeisen vuoden kasvaa tehtävääni loistavien tukijoukkojen keskellä, on annettu aikaa, vastuuta vähitellen jne. Siksi tämä tiukka alku kesä, on kaikkiaan sujunut hyvin, varmuudella ja levollisuudella. On myös tärkeää, että rohkeasti puhumme tästä, niistä kokemuksista, joita työelämä tänä päivänä tarjoaa, oli ne sitten kriittisiä tai loistavia. Vain sitä kautta voimme luoda parempaa työarkea.

Innostuneena jo odotan syksyllä alkavia YAMK opintoja Työelämän eettisen ja kestävän kehittämisen opinnoissa. Kokemus, puhe, tekeminen ja aitous....siitä tehdään arvostavaa hyvää työelämää.

yt. Ulla

Uutta liikkeelle

Sunnuntai 14.6.2026 klo 11.29 - Ulla

Heips

Juhannusviikko alkaa huomenna, mitä ihmettä, keskikesän juhla on täällä. Toivon jokaiselle ihanaa ja rentouttavaa juhannusta, mutta sitä ennen muutama sana työhön sitoutumisesta.

Sain tuossa reilu pari viikkoa sitten iloisia uutisia, kun sain opiskelupaikan jonka muitta mutkitta otin vastaan. Työelämän Eettinen ja kestävä kehittäminen, YAMK tutkinto Diakissa....vau ja vau, hain keväällä ja ajattelin, että onpa mielenkiintoinen ja, että tuonne olisi hyvä päästä.

Olen taustaltani myös työnohjaaja ja työyhteisösovittelija, niin niitä vasten odotan koulutukselta paljon. Olen tehnyt johtamistyötä vuosia ja aina, kirkkaana ajatuksena, tehdä hyvää ja inhimillistä työelämää, turvallisten reunaehtojen sisällä. Koska vain sillä, että otamme itse rohkeasti arjen haltuun ja olemme itse sen toiminnassa keskiössä toinen toisellemme, voidaan asioita parantaa. Olemalla inhimillinen ja arvostava ihminen ihmiselle, voi työelämässä saavuttaa isoja ilon aiheita. Toisaalta aina ei kemiat ja asiat kohtaa, mutta sekin kuuluu ihmisyyteen. On myös tärkeää silloin olla avoin ja rohkea viestinnässä ja kohtaamisessa.

Maaliskuussa hakua edelsi kirjallinen tehtävä Tutkimusmenetelmä opintokurssista 2 op sekä kenties jo tulevan opinnäytetyön aiheen pohdinta ja tukimusmenetelmä vertailu.  Itse nostin aiheeksi Työntekijäkokemuksen tunnistamisen ja hyödyntämisen, nimenomaan heidän kohdallaan, jotka sitoutuvat työantajaan kaikista haasteita huolimatta. Tässä ajassa ja hetkessä työnantajat tarvitsevat heitä, meillä on huikeita ammattilaisia, jotka myös pysyvät työssä, tekevät tulosta ja ovat sitoutuneet siihen. Vaikka kaikki rakenteet horjuvat, talous on tiukka ja tehtävien uudelleen järjesteleminen on arkipäivää. Heidän resielinssinsä kestää, ja se on todella tutkimisen arvoinen asia.

Mistä se syntyy? Mikä siihen vaikuttaa? Onko jotain, jota emme ole vielä nähneet? voimmeko löytää lisää veto- ja pitovoimaa? Minä uskon, että voimme ja sitä haluan kyllä tutkia, hyödyntää arkeen ja innostaa ihmisiä etsimään sitä omasta työympäristöstään ja ennenkaikkea omasta tekemisestään, mikä minua sitoo täällä? Sitä olisi hienoa tunnistaa ja nostaa esille, koska kokemusten jakaminen on arvokasta. Mistä syntyy se työn flow, joka kestää?

Kirjoitin alku esseehen eettisen pohdinnan osioon mm. Työelämän eettinen kehittäminen on arvo, joka tunnistetaan työelämän muutosmyllerryksessä Hyvinvointialueiden pienevät resurssit edellyttävät samanaikaisesti henkilöstö suunnittelussa eettistä ja kestävää arvopohjaa. On tärkeää tunnistaa ne työntekijät, joiden sitoutumisen aste on korkea ja joiden tekemästä työstä työnantaja saa parhaan mahdollisen tuoton. Heidät, joiden varaan voidaan rakentaa muuttuva työelämä ja palvelutarjotin. On tärkeää myös tunnistaa potentiaalinen ja kyvykäs henkilöstö, joka haluaa sitoutua työnantajaan. Osaamisen tunnistaminen, sen kehittäminen ja tulevaisuuden tarpeiden tunnistaminen yhdessä henkilöstön kanssa on avain tulevaan hyvään työelämään. 

Hyvinvointialueilla on kehitetty monia uramalleja, työtä tukevia osaamispolkuja ja palkitsemismenetelmiä tunnistaa osaajat ja työstään hyvin suoriutuneet tekijät. Lisäksi on yhdenvertaisuus ja tasa-arvo suunnitelma, jolla halutaan turvata henkilöstön tasapuolinen kohtelu. Tutkimuskysymykset ovat vielä jäsentymättömiä, mutta niiden selkiytymisen avulla voidaan tuottaa hyvinvointialueen työntekijäkokemuksesta sellaista tunnistettavaa osaamista, jonka avulla saadaan vahvistettua entisestään veto- ja pitovoimatekijöitä.

Lisäksi tuli tehdä motivaatio video, jossa vielä tuli kuvata kiinnostusta ja mahdollisuutta opiskeluun työn ohella. Olen täysin vakuuttunut, että arjen reflektio pinnassa pystyn hyödyntämään monia asioita, ihan sielä arki kokemuksesta. Siis uutta kohti, on kyllä iloinen juttu.

Iloisia innostavia asioita sinunkin arkeen, on ne mitä vaan, lepoa, lomaa, työtä tai muuta.

Kesäterkuin Ulla 

Tasapuolisuus ja olla mukava

Keskiviikko 10.6.2026 klo 15.55 - Ulla Palomäki

Hei

Eilen olin mukana hyvässä työoikeus- koulutuksessa, josta jäin pohtimaan monenlaisia asioita. Työtä sote alalla ohjaa monenlainen lainsäädäntö, mutta isommasta näkökulmasta haluan nostaa tähän työikeuslainsäädännön. Ja sieltä erityisesti eilen kuulemaani, ja toki tiedossa olevaa faktaa, mutta ennenkaikkea tasapuolisen kohtelun ja syrjimättömyyden näkökulman. 

Koulutuksissa aktiivisen kuuntelun lisäksi, itsellä oppiminen sujuu usein muistiinpanoja kirjoittamalla ja eilenkin tein koosteen. Jaan sitä ihan pyytämättä kollegoille, ajatuksena tiedon jakaminen ja ennenkaikkea välittäminen siitä, että työn näkökulmasta tärkeimmät tipsit voisi jakaa mutkattomasti.

Monellakaan ei aina ole aikaa tai mahdollisuutta keskittyä kuuntelemiseen sekä koostamaan asioita yhteen, joten jos sitä voi jakaa kun itsellä oli mahdollisuus, on se minusta hyvä. Olen myös aina mielelläni saama puolella, eli jaetaan tietoa kollegat. Oppimisestä itsestäänhän voisi puhua paljonkin, koska jokaisella on aika omanlainen tapa, miten asiat jää mieleen.

Nostan tähän valmiista tuotoksesta tekstiä,  muutaman kappaleen, jonka jo jaoin muillekkin, mutta nyt myös tähän:

Henkilöstön tasapuolinen kohtelu nousee lainsäädännöstä, koskee kaikkea vertailukelpoista tilannetta. Sisältää mm. lomien, vapaiden, sairaslomakäytäntöjen, todistusten vaatimisten, palkattomien vapaiden, etätyökäytäntöjen jne. tasavertaisen kohtelun työtehtävässä, ellei sille ole muuta perustetta. Eli samaa työtä tekevien osalta tulee arvioida työyhteisön käytäntöjä, jotta tasapuolisuus toteutuu.

Seuraavaksi, rekrytoinnista:

Työhönotto, tasapuolinen kohtelu ja syrjimättömyys käytännössä

-  

-          työntekijä voi väittää olevansa ansioituneempi, kuin valittu hakija ja että hänet on syrjäytetty jollakin syrjintä perusteella -->  työnantajalle, tulee velvollisuus perustella ja näyttää toteen, millä perusteella toinen tuli valituksi --> valittu oli ansioituneempi tai valinta perustui muuten perusteltuun syyhyn (osaamisperuste tms.)

-          viranhaltija voi tehdä valituksen valinnasta, ilman, että työntekijä näyttää syrjimisperusteen. Silloin asia tulee myös tutkia ja todentaa.

Millaisilla asioilla voi ainakin vaikuttaa siihen, että rekrytointi on avointa ja läpinäkyvää:

 

Työpaikan hakuilmoituksen huolellinen valmistelu:

-          mitä edellytetään, kelpoisuusehtojen lisäksi tulee kuvata tehtävä, vastuut ja mitä muuta hakijoilta edellytetään (kokemus, osaaminen jne.)

-          voi olla hankala puolustaa syrjintä väitettä, ellei hakukuulutus ole sisällöltään sellainen, jonka avulla voidaan perustella päätös.

-          ellei hakuilmoituksessa lue, jotain osaamisperustetta esim. kielitaito ja työntekijä ei sitä osaa kuvata, mutta valituksi tulee muu hakija sillä perusteella, että kielitaito ratkaisi: Ei se ole peruste valinnalle --> ei voi vastata, ellei asiaa edes kysytä hakukuulutuksessa. Työnantajalle syntyy korvausvelvollisuus päätöksen osalta ja se tulee käsitellä uudestaan.

Haastattelu

-          haastattelurungon laatiminen etukäteen, samat kysymykset kaikille (ettei epähuomiossa tule kysyttyä sellaista, mitä ei saa kysyä esim. perhesuhteet ja taas kaikilta kysytään samat kysymykset) -->  voi syntyä syrjimisperuste, jos toimitaan eri tavalla jokaisen osalta.

-          haastattelu vastausten dokumentointi, ehdottomasti.

-          kutsutaan haastatteluun; kärkihakijat sen perusteella kuka on ”paperilla” ansioitunein, eli kenellä on pisin kokemus (ansioitunein)

-          paperikokemuksen lisäksi, voidaan perustella sopivuus- perusteella, tässä työnantajalla on laaja harkinta.

-          Haastattelu vaiheessa kokemus ohjaa sitä, kenet kutsutaan haastatteluun, siitä tulee pitää kiinni. (ettei synny syrjimisperustetta).

-          pisimmän kokemuksen omaavaa ei tarvitse valita, mutta hänet tulee haastatella.

Tasavertaisesta kohtelusta lisää:

Palvelussuhteen aikana tasapuolisesta kohtelusta:

-          työnjohtovallan käyttö tasapuolisesti; työvuorot, työntekopaikka, työn suoritustapa, työn sisältö jne.

-          työnjohtovallan käyttäminen tasapuolisesti, eikä se saa olla syrjivää

- samapalkkaisuus on velvoittava samoista tehtävistä; jos työn vaatimus muuttuu, tulee palkkaa myös muuttaa tehtävän vaatimusten mukaisesti. 

Laiminlyönnit ja rikkomukset

-          Varoitus tai huomautus --> yhdenvertainen kohtelu em. voi olla pätemätön, jos työntekijä voi näyttää toteen, että kaikkia ei kohdella tasapuolisesti samankaltaisessa tilanteessa eli vertailukelpoisuus / toisaalta, jos kyseinen työntekijä on saanut asiasta aikaisemmin suullista ohjausta toistuvasti tai tapa on toistuva, voi perustelu varoitukselle tai huomautukselle olla perusteltu (vaikka joku ensikertalainen ei sitä saakaan), eli tässäkin perustelu ja aiempi kokemus ratkaisee, ja silloin ei toiminta täytä syrjintä perustetta.

-          jos jokin asia on ”talon tapa”, voi työnantaja ohjeistaa asian uudelleen ja muuttaa linjaa. Asia tulee kertoa henkilöstölle ja on kirjattava dokumentteihin, että jatkossa siitä päivästä lähtien toimitaan uudella tavalla.

Kaikki edellä mainitut ovat esihenkilön arkea ja toisinaan, saakin erilaisista kyselyistä dataa, että henkilöstö kokee, ettei heitä kohdella tasavertaisesti.

Tottakai, osa asioista on yksityisyyden suojassa eikä niitä kerrota muille, mutta on hyvä tunnistaa, että kysyttäessä ratkaisuja tulee asia pystyä perustelemaan, siltä osin, kuin se on mahdollista. On myös hyvä sanoittaa tietosuojaa ja sitä, että kaikkea ei voi kertoa.

Varsinkin kiristyneessä työpaikkojen hakutilanteissa asia voi tulla hyvinkin eteen, joten valmistautumalla hyvin, on jo pitkällä.

Ja kaikessahan on kyse loppujen lopuksi kohtaamisesta ja arvostamisesta, itseä ainakin jälleen koulutus muistutti huomioimaan tarkasti asioita.

yt. ulla 

Kesäkuu

Torstai 4.6.2026 klo 7.26 - Ulla Palomäki

Huomenta

Aurinko,valo,vehreys,lomat...siitä on kesäkuu tehty,luonnon lempeys näkyy ja tuntuu. Hyvää lomaa sinulle,joka siitä jo nautit,oma lomani vielä odottaa heinäkuussa. Kesäkuu on myös erilainen työ kuukausi,koska erilaisista työ kokouksista puuttuu jo henkilöitä lomien vuoksi ja taas aikatauluja tehdään ja lukitaan jo kohti alkavaa syyskuuta. Hyvä niin,koska jos tämän hetken arjessa,ihan vähän voi keventää,on se hyvä.

Silti työarki on läsnä ja tässä,ja ainakin tärkeimmät asiat jatkaa kulkuaan,niin pitääkin. Edellisessä postasin kesäsijaisista,he ovat jo täällä ja toivottavasti arki sujuu. Ihana,että ovat.

Omaan arkeen on kuulunut mukavia asioita,työssäni käytämme Rafaela hoitoisuusluokitus järjestelmää ja saimme vastaanottaa merkittävän tunnustuksen sen käytöstä. Itse uskon,että ainoastaan luotettavalta datalla voimme tunnistaa resurssien riittävyyden,talouden tasapainottamiseen sekä työn jakaantuminen tasapuolisesti. Henkilöstön työhyvinvoinnin merkittävä tekijä on työn kohtuullisuus, riittävillä resursseilla. Ja sen eteen olemme tehneet lujasti töitä ja se näkyy ja se tunnustettiin,vau. Myös omat suunnitelmat syksyllä saivat huikeita askelia,koska uuteen suuntautuminen,tiedon lähteelle muuttui todeksi. Ja se jos jokin on tärkeä asia. Olen aina puhunut,tehnyt monia asioita hyvän johtamisen sekä paremman työelämän eteen töitä ja se saakin nyt jatkoa monella tavalla.

Työnohjaaja sekä työyhteisö sovittelija tausta ohjaa monia johtamisen elementtejä arjessani ja niiden taitojen kasvattaminen on suuri unelmani. Perästä varmasti kuuluu.

Ja vielä yksi juttu,hyvä kokemus onnistuneesta dialogista,sai mieleni iloitsemaan. Keskustelu,josta ennakko oletus oli jotain ihan muuta,keskustelun aikana muuttui kahden vahvan ammattilaisen kohtaamiseksi. Olin kokenut ja minulle oli kerrottu haastavasta asiasta. Itseänikin jännitti tuleva tilanne. Mutta,mitä oikeasti tapahtuikaan? Aito kohtaaminen,jossa molemmat oli tasa-arvoisessa suhteessa toisiinsa nähden,siitä onnistuneessa dialogissa on kyse. Onko sinulle käynyt niin? Oletko tullut yllätetyksi,kun juuri ajattelit etukäteen että tässäpä odotettavissa haastetta? 

Ilolla eteenpäin

YT. Ulla 

Koulut loppuu, lomat alkaa ja Näytön paikka

Perjantai 29.5.2026 klo 7.47 - Ulla Palomäki

Huomenta

Niin on päästy toukokuu loppuun ja alkaa kesälomakausi todenteolla, vaikka onhan toukokuu jo kesälomakuukausi, mutta silti. Sote alalla alkaa kuhina, kesäsijaiset tulevat, jotta vakkarit pääsee lomalle ja samalla se on Näytön paikka.

Niin kauan kun muistan, on aina puhuttu kesäsijaisista, he sitä ja tätä tai tota, mutta itse asiassa meillä, siellä läpi vuoden olevilla on nyt se näytön paikka.

Miten saamme luotua sellaista mielikuvaa, että meillä kannattaa olla, olemme hyviä tyyppejä ja työ on mahtavaa? Siihen vaikuttaa yhtälailla esihenkilöt kuin kollegat siellä kentällä. Miten me kohtaamme? miten toivotamme tervetulleeksi ja vielä, kun alkaa olla itse niin puhki ja mielessä on vaan se oma loma, voi kun pääsisi pois jo, niin pitää jaksaa.

On lukemattomia kyselyjä ja mielipidekirjoituksia, esille nousee niitä asioita, jotka eivät ole menneet ihan putkeen ja kokemus on ollut vähintään hankala. Mutta samaan aikaan niitä, joissa kesäsijainen, arvostettu kollega, kokee tulleensa kuulluksi ja tervetulleeksi.

Loppupeleissä aika pienilläkin asioilla saa tuota jälkinmäistä nostettua. Ohessa muutama asia, joita ainakin itse toivon jokaisen esihenkilön sekä kollegan toteuttavan siinä vaiheessa, kun kesä alkaa.

1. Toivota tervetulleeksi, olethan suunnitellut kesäsijaisen aloituksen? varannut hänelle edes hiukan aikaa, jutella ja toivottaa tervetulleeksi?

2. Onhan teillä sovittu perehdytysmalli, jonka avulla saadaan hyvä tulokulma aloitukseen? Ei vaan, että kulje nyt tänään liisan tai toivon mukana, kyllä se siitä.

3. Olethan esihenkilönä, jo rekrytoitaessasi huomioinut, sen kuka teille tulee? millä osaamisella? ja onko opiskelija tai jo ammattiin valmistunut? Ja tietäähän työyhteisö, ketä on tulossa ja missä vaiheessa opintoja hän on tms.

4. Turvaathan, että tarvittavat sovellukset ja käyttöoikeudet on kunnossa jo aloituspäivänä? työsopimus ajantasalla ja muut tarvittavat asiakirjat tsekattu, esim. opinto-ote? valmiilta Terhikki rekisteri? muuta tarvittavaa?

5. Tapaathan ensimmäisten päivien, tai parin viikon aikana hiukan tiiviimmin sijaista, ja kysyt onko kaikki ok? Kannustat häntä aloituksessa ja tarvittaessa olemaan yhteydessä?

6. Ja kun sijaisuus aikanaan päättyy, annathan palautetta jaksosta ja huolehdit, että tarvittavat asiakirjat on kunnossa jne. Kiittämällä, huomioimalla ja arvostamalla, voimme työyhteisönä vaikuttaa siihen, onko taas ensikesänä sijaisia tai vaikka sama sijainen palaa meille.

Koko sijaisuuden ajan, te työyhteisönä luotte imagoa sijaisen silmissä ja samalla hän saa uutta kokemusta, hyvintoimivista käytännöistä ja arvostavista työyhteisöistä. Ja jos mutkia matkaan syntyy, ne selvitetään hetimiten sekä mennään eteenpäin.

Tietysti se kummallinen KIIRE, saa ajattelemaan, ei meillä ole aikaa tuollaiseen tai ei niin laajasti voi asioita tehdä jne. mitä niitä selityksiä sitten onkin. Kun taas tosiasia on, että ellei alkuun satsata, matkan varrella varmasti törmätään monenlaiseen asiaan.

Kohtaaminen, kesäsijaisen tulo tai uuden työntekijän tulo, onnistuu aika pienilläkin asioilla, ja siihen ei kiire saa vaikuttaa.

Tervetuloa, perehdytys, tietoisuus osaamisesta, tarvittavat työvälineet, kuuleminen ja kohtaaminen sekä aikanaan kiitä ajasta meillä. Perusasioita, jotka kuuluvat kaikkiin työsuhteisiin.

Tervetuloa siis meille töihin!

yt. Ulla 

jatko sivu vallalle

Maanantai 18.5.2026 klo 19.14 - Ulla Palomäki

Edelleen valta ja vastuu...

Mediassa puhutaan tällä hetkellä monista sote alaan liittyvistä erityisyyksistä ja siitä, että julkisen puolen sote kentän työpaikat ovat aika tiukassa. Samaan aikaan HVA:t ja yksityisetkin toimijat joutuvat kiristyneessä taloudessa pohtimaan jokaista rekrytointia uudelleen ja tarkkaan harkiten. Toki aina on ollut niin, mutta tässä ajassa molemminpuolin kynnys rekrytointiin on suuri. Voitaisiinko selvitä ilman? riittääkö talouden kantokyky? millä tavalla tuodaan näkyväksi aito tarve? perustelu rekrytoinnille? Millä me mittaamme sitä tarvetta? Pelkkä talousarvio ei riitä, vaikka siinä pitääkin pysyä.

Omalla urallani jo toistakymmentä vuotta (vuodesta 2012), olen käyttänyt RAFAELA hoitoisuusluokitus järjestelmää, jossa potilaan hoidon tarve ei perustu mutuun tai luuloon, vaan faktaan, tiedolla johtamiseen. Potilaat luokitellaan vähintään kerran vuorokaudessa 6 eri osa-alueen mukaan, hänen tarpeidensa perusteella, nojaten hoitosuunnitelmaan ja kirjauksiin. Resurssit lasketaan hoitotyöntyövuorojen pituuksina (tunteina) ja muutetaan desimaalilukuun, joka resurssilukuna viedään järjestelmään. Nämä yhteen keskustelemalla, kertovat potilaan hoitoisuuden astetta hoitoisuusluokkana ja niiden perusteella voidaan arvioida, riittääkö resurssi? Onko liian vähän? tai liikaa? Uskokaa tai älkää, mutta liikakin voi olla, vaikka työpäivä kuluukin moneen muuhun esim. toimimattomiin järjestelmiin, jotka eivät ole potilastyötä ja tarvittavaa hoitoresurssia. Onko se silloin oikeaan kohdennettua resurssikäyttöä ammattihenkilöiltä hoitajina?

Ohjelman omistaa FCG ja siellä Sanna Kautto sovellusasiantuntija, kertoo milellellään lisää, jo kiinnostuit. Olen todella iloinen, että meillä työnantaja satsaa tiedolla johtamiseen tässäkin asiassa ja olemme onnistuneet sitä käyttämään erittäin hyvin.

Itsellä kokemusta, että lisäresurssia on saatu pysyvästi, kun hoitoisuuden perusteella olen datana osannut näyttää sekä perustella. Tässä ajassa jos milloin, tätä todellakin tarvitaan, rahat on muutenkin tiukassa.

Edellä kuvatussa esihenkilön toimeenpanovalta ja seuranta on keskeistä, varsinkin lähiesihenkilön, joka vastaa yksikkönsä potilasturvallisuudesta ja toisaalta lähijohtaja perustelee ja järjestää yksikkönsä resurssit sekä rahat, myös ne ylitykset. Tätä valtaa ei voi delegoida, mutta siihen syventyessä tehdään veto- ja pitovoimaisia työpaikkoja, näinäkin aikoina.

Johda tiedolla, huomenna päivä ylihoitaja päivässä, lisää oppimassa ja viisaampia kuuntelemassa, ihanaa toukokuuta sinulle.

yt. Ulla

Valta ja vastuu

Perjantai 15.5.2026 klo 6.29 - Ulla Palomäki

Huomenta

Esihenkilö työn valta ja ennenkaikkea vastuu,velvollisuus vaalia hyvää ja vaikuttavaa johtamista,nousee monissa kirjoituksissa ja podcasteissäkin esille. Mitä se sinulle tarkoittaa? Miten sitä voi määritellä tarkemmin? Olen huomannut,että herkästi ajatellaan ammattilaisten siellä kentällä itse vastaavan asioista. Ikäänkuin delegoidaan valta ja samalla vastuukin sinne arkeen,tekijöille.

Esihenkilön toimenkuvassa tai vaikka lääkehoitosuunnitelmissa kuitenkin kirjataan yksiselitteisesti vastuun olevan esihenkilöllä. Mutta,tunnistetaanko se arjessa? Haluaisin kuulla,onko esimies työn tasolle tehty tutkimusta em.asioista? Onko kysytty tai selvitetty? Mitä asia sinussa herättää? Tämä aihe resonoi aika kovin tässä ajassa ja varmasti palaan tähän. Mutta jos resonoi sinuakin, synnyttää ajatuksia,kommentoi kirjoitusta tähän alle.

Yt. Ulla 

Sairaanhoitajapäivä

Tiistai 12.5.2026 klo 21.23 - Ulla Palomäki

Iltaa

Tänään juhlitaan,sairaanhoitajia.. Olen lukenut lukuisia ura tarinoita,kohokohtia ja sitä Flow kokemusta työstä. Ja,ajattelin pistää tähän tiivistettynä oman uratarinan. Lähdin hoiva- ja hoitoalalle jo 15-vuotiaana,hoitoapulaiseksi oman kotikuntani Tuuskotoon,vanhainkotiin. Työ oli nuorelle aika huikeaa,aika...järkytystäkin ja toisaalta mahtavaa tunnetta,että voi auttaa. Ikäihmisiä,joista ei oikeastaan ollut mitään kokemusta. Mutta,auttamisen halu oli jo silloin. Siitä matka jatkui 18 v. kotiavustaja koulutukseen,kurssille ja sitä työtä ihan muutama hetki,mutta se oli kyllä aika mukavaa,käydä kaupassa ja jutella ikäihmisten kanssa ♥️.

No 19- vuotiaana tulin äidiksi,ihan paras rooli kaikista ihanin,kunnes 1986 lähdin perushoitaja kouluun ja 1989 valmistuin,hoitajaksi,perushoitajaksi. Voi mahdoton sitä tunnetta ja fiilistä,olin oikea hoitaja. No töihin terveyskeskukseen osastolle,jossa oppeja sain käyttää...kokea taas monia Flow kokemuksta ja muutakin työssä.

Jälleen 1991 tuli äidiksi,jäin kotiin ja jossakin kohtaa tein paljon keikka töitä,tuttuun ja turvalliseen yhteisöön,kunnes 1994 jäin kotiin ja kolmannen kerran äidiksi 1995. Niin huikeaa ja ihanaa,kotona kului tovi kunnes 1997 lähdin sairaanhoitaja kouluun ja valmistuin 1999. Vuonna 2000 helmikuussa sain ensimmäisen sh toimen ja sillä tiellä edelleen 

Vuonna 2008 siirryin esihenkilö työhön ja step by step sillä uralla edennyt askel kerrallaan. Kuitenkin tänään Sairaanhoitaja päivänä,se syvä kosketus,auttaminen ja tunne,että aikanaan,aika nuorena tietä viitoitti halu olla tarpeellinen,ilo potilaista ja kohtaamisista. Tänäänkin,työyhteisön kehittämisiltapäivässä,sama läikähdys tuntuu ja voin sanoa,että tätä työtä en unohda koskaan. Nykyisin se Flow syntyy arjesta,upeista kollegoita ja yhteisestä tekemisestä. Jossain matkan varrella opintoja lisää,johtamista ja kehittämistä,työnohjaaksi,sovittelijaksi,palvelumuotoilua ja muuta,mutta kaiken taustalla hoitajan sydän. Lisäksi järjestö työtä sairaanhoitajista yli 20 vuotta. Moneen olen ehtinyt.

Aika monia kommervenkkejäkin matkalla tokikin on ollut,mutta silti,kohtaaminen tässä ja nyt on parasta. Siis kollega,kiitä itseäsi,sinulla on aika ykkösammatti,nautitaan siitä. Tämä päivä 12.5 on meidän.

Ilolla eteenpäin yt. Ulla

Johtajan arki

Lauantai 9.5.2026 klo 9.43 - Ulla Palomäki

Hei taas

Millainen on johtajan arki? millaisista asioista päivät täyttyvät? Omassa arjessa ainakin ne ovat täysiä, moninaisia ja inspiroiviakin. Luin Telma lehdestä Johanna Pulkkisen kolumnin johtamisesta, jossa hän pohti käytännön johtamista ja sitä, millaista sen tulisi olla ja taas toisaalta, millaista ei. Ajatus johdatti pohtimaan johtajan arkea, millaista ja mistä siinä onkaan kysymys? Olen itse usein nostanut palvelumuotoilun näkökulmasta ajatusta siitä, että työntekijät ovat esihenkilön asiakkaita, joiden kanssa saa asioida päivittäin. Kun puhutaan hyvästä asikaspalvelusta, ajatuksiin nousee molemminpuolinen kunnioitus, hyvä dialogi ja aito kohtaaminen. Meillä esihenkilöillä on tärkeä rooli vaalia näitä kaikkia ja ilman muuta myös toisinpäin.

Mitä vähemmän joutuu sanomaan tiukasti ei ja pystyy enemmän siirtämään asioiden käsittelyä dialogisuuteen ja vaihtoehtojen etsimiseen, koen että se antaa mahdollisuuksia johtamiselle. Kolumnissa puhuttiin myös siitä, että esihenkilö on mahdollistaja, hänen tehtäviinsä kuuluu auttaa ja mahdollistaa ammattilaisia selviytymään työstään aina vaan paremmin.  Nykyisin johtamisen kenttä on todella vaativa, ihan jo jatkuvien muutosten, teknologian kehittymisen ja eri-ikäisten työntekijöiden tarpeiden tunnistamisessa, miten voi antaa kaikille samassa mittakaavassa johtamista? Ei tarvitsekkaan, monella tavalla nykyisyydessä, ihmisten johtamisessa korostuu yksilölliset tarpeet ja asiat, se on hyvä. Koska kohtaamisen kautta muodostetaan myös sitoutuvia työsuhteita, joissa jokainen voi olla varma siitä, että tulee kuulluksi ja nähdyksi. Paljon puhutaan organisaatioiden veto- ja pitovoimasta, itse nimenomaan olen pohtinut pitovoimaa. Millä saadaan työntekijät sitoutumaan ja pysymään organisaatiossa? miten voidaan vahvistaa organisaation lukutaitoa itse kullekkin? 

Hyvä johtaminen edellyttää myös johtajalta hyviä alaistaitoja, kuten niin usein niitä peräänkuulutamme myös työntekijöiltä. Hyviin alaistaitoihin kuuluu dialogisuus, avoimuus ja halu sitoutua. Se miten itse toimin, millaista esimerkkiä vien työyhteisöihin omalla toiminnallani, on suora kulttuurin siirto sinne arkeen. On siis väliä, millainen se johtajan arki on. Sisältääkö se aitoja kohtaamisia? läsnäoloa? Pohtimalla omaa johtamista ja kysymällä palautettakin siitä, voi myös vaikuttaa. Säännöllisin väliajoin johtajan, esihenkilön tulisikin käydä dialogi itsensä kanssa siitä, onko tämä tehtävä, tämä työ, sitä mitä haluan? Yhtälailla kun kannustamme työntekijöitäkin pohtimaan. Työn täytyy tuottaa iloa ja hyvinvointia, se ei saa tuntua pakolta. Käy siis johtamiskeskustelu....itsesi kanssa, voin luvata, että se on kannattavaa.  

Iloa sinun toukokuuhun, yt. Ulla 

Mainitsemassani artikkelissa Johanna Pulkkinen kiteyttää mielestäni hyvin, edellä mainittuakin.

Jos ollaan ihan rehellisiä, käytännön johtaminen on aina niin hyvää kuin sen tekijä – ja yhtä haavoittuvaa kuin organisaation kulttuuri, osaaminen ja arvot sen ympärillä, Johanna Pulkkinen sanoo https://telma-lehti.fi/kolumni-mita-on-kaytannon-johtaminen.Filosofian tohtori Johanna Pulkkinen on työhyvinvoinnin, työturvallisuuden ja työkykyjohtamisen erityisasiantuntija.

Täällä taas

Torstai 23.4.2026 klo 7.50 - Ulla Palomäki

Huomenta

Jo useamman päivän olen pyöritellyt lähestymistapaa tähän uuteen kirjoittamiseen ja ajattelinkin nostaa esille resielenssin ja hyvän työelämän. Olemme aika tiukassa tilanteessa taloudellisesti, työn maailma sote kentässä kuohuu ja natisee, paljon tunteita herättäviä asioita tapahtuu työarjessa. 

Sain itse olla tällä viikolla puhumassa työhyvinvoinnista ja mikä sen merkitys on arjessa, tekemisessä ja kaikessa. Olen saanut myös viestiä johtamisen haasteista muutoksen keskellä. Kuinka sinun resielenssi voi? Onko sitä? ja mikä sitä vahvistaa? Resielenssi on ennenkaikkea psyykkistä muutosjoustavuutta ja sitä, että tiukoissakin paikoissa voi uudelleen suuntautua. Muutosjoustavuus myös muuttuu erilaisissa elämäntilanteissa mutta mikä tärkeää, sitä voi kehittää ja kasvattaa.

Sitä vahvistavia elementtejä on työssä katsottuna hyvä työelämä, jossa saa tehdä itselleen tärkeää työtä. Hyvään työelämään kuuluu myös se, että tulee nähdyksi ja on osallinen arjessa. Saa tehdä osaamistaan vastaavaa työtä, sinua arvostetaan ja saat sekä annat suoraa palautetta. Palaute on arvostavaa ja kehittävää, ei selän takana annettua tai kirjattua, vaan aitoa kohtaamista. Palaute ei myöskään koskaan ole henkilöön menevää, se loukkaa. Kokemuksia siitäkin itsellä on ja aina jaksan hämmästyä, miten se palvelee antajansa tunnetiloja? Mitä sillä tavoitellaan? Työelämässä?

Resielenssiin vaikuttaa myös oma ajattelutapa ja oma kyky suhtaua epävarmuuteen, jota voi kehittää vaikka positiivisen ajattelun kautta. Kun kohtaat haasteen jopa epäonnistumisenkin, koita tunnistaa, mikä siinä kuitenkin ehkä meni hyvin tai kohtuullisesti? Mitä asioita voisi oppia ja jatkossa vastaavissa tilanteissa huomioida? Usein tunne ja se että epäonnistui, tulee päälimmäiseksi ja tunteesta on joskus vaikea päästää irti. Itsellä on tapana käsitellä tunnetta paljon, sisälläni ja ajan kanssa huomaan, että pohdinkin, miksi tämä tunne tuli tästä? Enkä niinkään vaivu tunnetilaan, joka negatiivisuudella haastaa omia voimavaroja ja kykyä suuntautua uudelleen.

Hyvä työelämä koostuu monista asioista, se että tulet nähdyksi, kuulluksi ja arvostutetuksi työyhteisön jäsenenä, edellyttää myös pysähtymistä sille, miten itse mahdollistaa muiden hyvän työelämän. Muutamia ihan keskeisiä työelämätaitoja tulisi olla meillä kaikilla ja niitten kautta itsereflektointia voikin tehdä:

- Lähestynkö asioita ratkaisulähtöisesti? Vai näenkö aina sen, että asiat on huonosti? Voiko huonoonkin asiaan löytää ratkaisuja?

- Olenko itseohjautuva? Vai odotanko, että joku kertoo koko ajan minulle mitä tulisi tehdä?

- Millainen aloitekyky minulla on? Olenko aktiivinen osallinen työelämässä?

- Kykenenkö viemään asiat loppuun vai jääkö ne kesken?

- Ajattelenko työyhteisötasoisesti vai minä- ajatteluna pelkästään?

Ja ennenkaikkea, mitä tulee paikalle kun tulen paikalle?

Hyvä työelämä on myös jatkuva oppimisen polku, jossa jokainen voi kehittyä koko uran ajan. Tärkeää ei olekkaan se, mitä ajattelen hyvien asioiden olevan vaan se, että tunnistan myös oman osallisuuteni kehittämisen ja oppimisen polulla. Koska loppupeleissä, vain minä voin vaikuttaa siihen miten minä teen.

Mahtavaa matkaa pohdintoihin

yt. Ulla